Keppimobile-lyhty

Kepistä lisää asiaa! :-D

 

Tässä parin viime viikon uurastusta... Olemme askarrelleet kepeistä ja kävyistä mobilen, johon liittäneet pilttipurkista koristellun tuikkukipon.

 

Tähän hommaan tarvitsee erikokoisia keppejä. Minä laitoin ne valmiiksi eri astioihin ja pyysin lapsia sitten valitsemaan yhden ison ja kolme pientä, sekä kolmisen käpyä. Nämä maalattiin pullomaaleilla.

Tämän jälkeen lapset sai liisteröidä pilttipurkin ja kiinnittää siihen erivärisiä silkkipaperin paloja, jonka päälle myös kerros liisteriä. Tuikkukipot kuivuivat hetkessä kuivauskaapissa.

 

Työn kokoamisvaiheessa tarvitaan aikuisen apua, sillä kävyt ja kepit on liimattu kuumaliimalla ja myös narun sitominen on vähän hankalaa monelle lapselle. Tuikkukippoon tein rautalangasta sangan joka myös metallilangalla sidottiin yläkeppiin.

 

Mutta kuvia, niin tämä kaikki sepostus ehkä tekee jotain järkeä! Kuvat saattavat olla hieman epätarkkoja, ne kun on kännykällä otettu. Kamerani temppuilee harva se päivä niinpä kuvien ottaminen on kutakuinkin yksinomaa nyt kännykällä otettava... haaveilen kyllä uudesta kamerasta!

 

 

valmis mobile-lyhty

keppien maalaus

kuumaliimalla kepit ja kävyt kiinni toisiinsa

tuikkukippojen koristelu, liisteri + silkkipaperi, so simple!

valmiita tuikkukippoja

valmiita mobile-lyhtyjä päiväkodin terassilla... piakkoin siirtyvät koteihin

 

 

 

 

Mutta nyt meitsi lähtee nukkumaan! Innostavia askarteluhetkiä ja piakkoin toivottavasti lisää!

 

LEPPOISAA LOKAKUUTA!

 

<3 Rina

Ympäristötaidetta? Kyllä!

Hellurei pitkästä aikaa!

 

Kiva, että yhä useampi on ilmeisesti löytänyt blogini. Toivottavasti olette löytäneet mukavia ja innostaivia ideoita!

 

Tässä nyt alkuun muutama kuva metsäretkeltä jo varmaan kuukauden takaa. Teimme lasten kanssa metsäpolulle vähän ympäristötaidetta...

 

 

Kävyistä lapset innostuivat tekemään "aamupiirin" jota päiväkodilla joka aamu vietetään. Ensin oli pieni piiri ja sitten tulikin jo ihan tosi iso piiri. :-)

 

 

 

Sitten teimme ihmishahmon....ja täytyihän sen sitten saada kaveri... ja niin siitä tuli sitten perhe.

 

 

 

Nämä jutut teimme jonkun muun metsään liittyvän aktiviteetin lomassa jota en enää muista, eivätkä olleet itse pääasia - olisi kyllä voinutkin olla.... enempikin  olisi voinut tehdä ja erilaisia! Hauskaa oli.

 

Seuraavalla kerralla kenties. Jättäkääpä tekin lasten kanssa retkeillessä piristäviä viestejä ulkoilijoille.

 

<3 Rina 

 

 

HALLOWEEN!

              BOO! Happy Halloween!         

 

 

 

Tässäpä vähän koostetta Halloween koristeluista ja askarteluista mitä on tullut tehtyä...  Ikkunamaalauksia, koristeita jätesäkistä, lepakoita, hämähäkinseittejä, kurpitsoita, ötököitä jne...

 

 

 

Halloweenverhoja jätesäkistä nopsaa...luo tunnelmaa!

 

Tässä tarkoituksena tehdä iso hämähäkinseitti samalla idealla kun jouluna leikellään lumihiutaleita ikkunaan. Nopsaa tehty eikä ole vielä kunnolla leviteltynä seinään, hyvä onkin se asettaa huoneen kulmaan.

Ikkunamaalausta

 

Tämän kurpitsan sisällä on pieni kaapelikela ja pala oranssia suihkuverhoa päällä ;-)!

 

Haamuja! Metallitikkuun kiinitetty valkoista harsokangasta ja väännetty rautalanka ympyräksi,mustat silmät on maalattu.

Putkisiteen sisällä vanua. Muoviset lätyskät silminä. Paperisetkin kävisi.

 

Suorakulmio jätesäkin pala. Tee solmu tai kaksi keskelle. Leikkaa solmujen kummaltakin puolelle jäävistä osista siivuja = jalkoja ja tee niistä napakat päällystämällä kontaktimuovipalalla tai palalla kirkasta teippiä.

 

Hämähämähäkki.... Samalla tekniikalla kuin aiemmin postasin niitä keppikoristeita mutta tässä kolme keppiä ensin kiinnitetty keskeltä yhteen rautalangalla ja sitten narua kiepsutettu...

 

Kartonkisuikaleita jotka niputetaan, yhdistetään päät rautalangalla ja kiristetään sen verran että saadaan kurpitsan muoto, sen jälkeen avataan suikaleet ympyräksi...

 

Pahvilautasen yhdelle puolelle tehty kurpitsa

ja toiselle puolelle hämähäkki kädellä painamalla kaksi kertaa, peukkua ei ole maalattu

Lepakko mobile

 

 

Kuva puuttuu mutta yski ihanimmista Halloween askarteluista on maalata lapsen jalkapohja valkoisella maalilla, painaa se mustalle paperille ja lisätä silmät...

 

Mukavaa viikkoa!

<3 Rina

Sadepäivän iloksi

 

 

KEPPIKORISTEET

 

Viikko sitten rivitaloyhtiössämme pidettiin pihatalkoita ja lavalle kertyi kaikenlaista risua ja oksaa. Tein minäkin töissäni osuuteni mutta lavahan oli minulle  kuin markkinapöytä ;-)... toiset kantoivat lavalle risuja ja minä taasen katkoin keppejä ja oksia sopivan pituisiksi oksasaksilla. Ihanaa-naa-naa!  

 

Innostus taisi olla tarttuvaa sillä sinä iltana muistui mieleeni myös eräs ns. vanha askartelu jota en tiedä miksi kutsutaan. SAAPI KERTOA kuka tietää, tyttäreni kanssa nyt päädyimme tylsään nimeen keppikoristeet. Tyttäreni siis innostui askartelemaan tätä muistamaani askartelua ja keri näin sateenkaariväriä muuten hämärään iltaan... yllä oleva kuva on minulle ihan väriterapiaa!

 

Ai että mistä siis on kyse? Annanpa kuvien taas enempi kertoa puolestaan...

 

Tarvitset:

Kaksi samanpituista keppiä

Rautalankaa tai muuta lankaa jolla sitoa tukevasti kepit ristikkäin toisiinsäa

villalankaa tai muuta narua

 

 

ALOITUS: Sido langanpää yhden kepin keskustaan ja kierrä yksi kierros ekan kepin ympäri ja jatka toiseen. Pidä lanka riittävän tiukkana. Jatka samalla tavalla ympäri kehää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tyttäreni innostui tekemään nämä kaksi yllä olevaa. Sitten saapui serkkutyttö yökylään ja johan syntyi ihan tehdas. Vuorokaudessa näitä syntyi 15 kappaletta. Kaikista ei ole tässä kuvaa...

Tämän punavalkoisen minä tein, kun innostuin kokeilemaan pienempää kokoa ja sain ajatuksen tehdä työtä kahdessa eri tasossa (narun kiepautus eri suuntaan)... voisipa olla kiva kuusenkoriste!?  Niiden pienten keppitähtien kanssa... ;-)

 

 

 

 

 

Jos joku tietää näille tekeleille ns. oikean nimen, kiitos vinkistä!

Ehkä tästä lokakuun sateesta selviääkin puuhastelemalla....

<3 Rina

                                                         

KEPISTÄ ASIAA

Twinkle twinkle little star - KEPPITÄHTIÄ!

Metsässä huomaan joskus olevani kuin lapsi...oi, ihana keppi! SIIS, AIVAN IHANA KEPPI! (Jos et ole koskaan löytänyt ihanaa keppiä niin nyt mars metsään ja löydä omasi! ;-)

Minua viehättävät kuluneet kepit, samanaikaisesti niiden ryhdikkyys ja loiva kaarevuus.. samalla niistä löytyy siis selkärankaa ja joustavuutta, niin kuin meistä ihmisistäkin pitäisi....Monesti olen ajatellutkin meitä ihmisiä puina, kuinka tarvitsemme juuret "pysyäksemme pystyssä".... Jokaisessa meissä kypsyy jokin oma ainutlaatuinen hedelmä... ja jokainen meistä kokee elämän vuodenaikoja kun menetämme jotakin kuin syksyn puu lehtensä, selviämme (!) läpi karujen talvien ja kun ravitsemme ja annamme aikaa itsellemme, saamme löytää myös kasvua, kevään ihmeellisen vehreyden ja kesän kukinnat.... Niin, ehkä meistä löytyy myös oma siitepölymme joihin toivottavasti toiset eivät ole allergisoituneet...;-)

Puihin liittyen muistuu mieleeni mieheni oiva ohjeistus jäsentämään sinkoilevaa puhettani jossa hän ei tahdo aina pysyä kärryillä: niin, Rina, asioilla on ensin ne juuret, sitten runko, sitten oksat, sitten lehdet...kun minä hypin onnellisesti juurista lehtiin ja sitten runkoon ja sitten.. hän ei pysy enää mukana. En ole kuitenkaan oppinut! Mutta tuollainen mielikuva auttaa minua silti heti - tai sitten vain kuvittelen niin kun pidän kuvasta...onhan puilla niinkuin ihmisilläkin jokin kasvusuunta....
Tällä viikolla olen kyllä muuten saanut myös ymmärtää itseäni enempi, ihan naurun kera! Ystävälläni oli lainassa kirja HYVÄ JA PAHA SISU (Leila Valtonen, Olli Valtonen 2006) jossa esitellään persoonallisuustyyppejä...no tässäpä lyhyt kuvaus kirjasta jonka löysin adlibriksen sivuilta:

Enneagrammiteoria esittelee yhdeksän erilaista persoonallisuustyyppiä. Tunnistamalla oman tyyppinsä voi löytää vahvat ja heikot puolensa ja siten vahvistaa myönteistä kasvusuuntaansa. Samalla vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa paranee. Juuri näihin prosesseihin kirja ohjaa.

Minäkin löysin itsestäni uusia asioita vaikka koen tuntevani itseni tosi hyvin... aina voi oppia lisää! Kirjassa persoonallisuustyyppini ajattelutapaa kuvailtiin juuri oksalta toiselle hyppivänä APINAN MIELENÄ. Että mitä. Niin. Nyt voin miehelle sanoa, että en voi mitään tälle apinan mielelle...;-)  Hauskaa on joskus kun löytää asioita menevän oman naulan kantaan. Ystäväni joka on minut tuntenut kauan totesi myös sitä kuinka olen ollut aina niin impulsiivinen, vähemmän nyt kuin ennen mutta...mitä, häh, minä?.... Hän otti esimerkkejä vuosien varrelta ja niin osui ja upposi! Mielenkiintoista, että en oikeasti ole pitänyt itseäni kovin impulsiivisena ihmisenä mutta kun ryhtyy skannaamaan itseään ja omaa toimintaansa siitä vinkkelistä niin johan...!  Kirjassa kuvattiin persoonatyypilleni myös sitä kun idea tulee niin het ois ryhdyttävä... joo! Asiasta voisi enempikin jutella MUTTA NYT ALKAA IHAN OIKEASTI VÄSYTTÄÄ. Kai on tunnustuksen paikka, kello on varttia vaille kuusi aamulla.... lauantai aamuna kun sitä saisi nukkua  hela pitkään niin tänään heräsin puoli viideltä ihan pim-virkeänä päässäni keppitähdet ja mahassa ilmavaivat. Eihän noita Oululaisen jälkiuunipaloja menny illalla kun muutama...


ÄH. Nyt luonteva siirtymä niihin tähtiin, eikö! :-D TÄSSÄ:

Tarvitset:
5 suorahkoa saman pituista keppiä
rautalankaa, narua, kultalankaa (kumilenksuja olen käyttänyt myös joskus, nopeaa)

 

Tässä kuvassa on sidottu vielä keppien risteyskohdista niitä rautalangalla toisiinsa jotta saa sen kivan tähden muodon "pysymään" :-)

 

Tässä muutama. Nämä ovat pienehköjä n. 10-15 cm läpimitaltaan, olen nyt vaan ihastunut tähän kokoon kun viime vuonna tein liudan isoja lasten kanssa päiväkodilla (harmi ei ole kuvaa, ne oli hienon näköisiä päiväkodin katossa kun oli paljon)

 Ajattelin näistä vielä tehdä ehkä jonkinlaisen tähti mobilen tai kranssiin käyttää....vähän on kyllä jo sellainen aavistus joulukutinaa, et voi olla hurahdusta jo siihenkin suuntaan, lahjapaketeissa pieni tähti oisi kaunis...

 

 

Mun piti oikeasti vielä laittaa monta muutakin juttua mutta tämä kerta meni enempi höpöttelyyn. Kiitos, minä lähden vielä unipilkille, jos sais pari tuntia! Tai niin kuin japanilainen ystäväni joskus osuvasti sanoi, uni on kuin juna, jos siitä myöhästyy pitää odottaa seuraavaa. Tänä yönä mä olen kyllä tipahtanut junasta väärällä asemalla...tai sitten en!

 

 

Kaunista elämää ja kauniita unia teille kaikille.

<3 Rina