LEHTIRELIEFI

HEI HELLUREI, mihin aika vei! 

Onneksi luovuus ei musta irti päästä, ei! :)

Ihan nolottaa kun on niin pitkä aika edellisestä postauksesta! Satatuhatta kävijääkin on ehtinyt tovi sitten posahtaa rikki, mikä tietysti tuntuu hienolta! Ei sitä ole edes ehditty kilistellä mutta hih, on mulla tässä juurikin sattumoisin pieni punaviinilasi, että voinkin nyt sanoa: kiitos ja kippis! Kippis luovuudelle ja elämälle, nille kaikille kirkkaille ja tummille väreille ja sävyille joita se tuo!

Iloitsen siitä, jos ja kun täältä jotakin ammennettavaa olette löytäneet touhuatte sitten kädentöitä omaksi iloksenne tai haette uusia ideoita työhönne! Jatketaan! Jotta kaivo ei käy tyhjäksi, tuon uutta...

Tässä ihana, yllätyksellinen lehtireliefi - askartelu joka yllätti minut komeudellaan. Helppo tekniikka ja näyttävä lopputulos! Tämä juttu löytyy myös uusimmasta Ihana-lehdestä, vink vink! :) 

                         

TARVITSET:

- tuoreita pudonneita puun lehtiä

- sprayliimaa

- tukevaa kartonkia, pahvia tai ohutta vaneria

- kotitalousfoliota

- spraymaalia (tai askartelumaalia)

- teräsvillaa

- sanomalehtiä

- teippiä, pitsiä tms. kuviointiin

NÄIN SE KÄY:

1. Suojaa pöytä sanomalehdillä. Sanomalehtiä kannattaa varata myös liima-alustoiksi, jotka voi vaihtaa liimauskertojen välissä.

2.Leikkaa kartongista ja foliosta valmiiksi työsi kokoiset palat. Folion tulee olla erikseen muutaman sentin pohjaa suurempi, jolloin voit lopuksi kääntää reunat työn nurjalle puolelle.

3. Suihkuta sprayliimaa tasainen kerros lehden pintapuolelle. Paina lehti kiinni kartonkipohjaan ja painele varovasti sormilla kiinni. Sprayliima kiinnittää lehdet ohuesti ja tehokkaasti. Kohokirjaimet tai muita elementtejä voi myös tehdä pohjalle tässä vaiheessa. Esim. taulun tekstit muotoiltiin sähköteipistä. 

4. Kun lehdet ja muut kuviomateriaalit ovat paikallaan alustassa, suihkuta sprayliimaa tasaisesti työn koko pinnalle. Ota liimausalustana toiminut sanomalehti pois, jotta se ei tartu seuraavaksi kiinnitettävään folioon. Aseta folio paikalleen ja painele se huolellisesti keskeltä ulospäin pehmein liikkein niin, että folio liimautuu kuin ihoksi pohjan päälle. 

5. Anna työn kuivahtaa. Seuraavaksi on vuorossa spraymaalaus, joka kannattaa tehdä ulkotiloissa tai vetokaapissa. Suihkauta työn pintaan kauttaaltaan spraymaalikerros. Jätä työ kuivumaan.

6. Hio spraymaalattua reliefipintaa pehmeähköllä teräsvillalla pyörivin liikkein. Edestakainen liike saattaa rikkoa foliopinnan, joten aloita työskentely varovasti kokeillen. Hio pintaa erityisesti kuvioiden päältä, näin ne tulevat kauniisti esiin taustasta. 

7. Liimaa lopuksi foliopaperin reunat taustapuolelle. Jos teet työstä esim. kortin, liimaa taustaan korttipohja tekstille. 

Tämä lehtireliefitekniikka soveltuu hyvin vaikka koulussa toteutettavaksi vaikka vaiheittain niin, että toiselle kerralle jää ainoastaan teräsvillalla hankaus ja viimeistely. Sprayliima ja samoin spraymaali kuivuu kyllä nopeasti, että itse jatkoin työskentelyä alusta loppuun melko rivakkaa tahtia. Toki rivakka kannattaa unohtaa tuossa hiomisvaiheessa jotta välttyy repeämiltä.

Mutta kokeilemisen arvoinen tekniikka ja mitä kaikkea variaatiota tästäkin voisi taas keksiä!

Saapi innostua!


Hyrisevin terkuin,
Rina

joka muuten on taas häärinyt betonitöitä! :D

SYKSYN VÄREJÄ

 

 

Helou!

 

Tämmöiset lehtien värit eivät juurikaan enää luonnossa hivele silmiämme, nautitaan niistä nyt vielä hetki näiden kuvien kautta! Tarkoitukseni oli tämä idea tänne laittaa jo aikapäiviä sitten mutta enpä ole joutanut. Laitan sen silti nyt! Pimeät illat ja aamut alkaa jo tehdä vähän tiukkaa, niin tekee hyvää vielä lepuuttaa silmiä näissä väreissä...Ruskan värit ovat minulle niin mieleen, niin täyteläiset, herkulliset, monisävyiset, että tekisi niitä ihan mieli syödä... ;-)

 

Tämä tavattoman yksinkertainen pieni askartelu toteutettiin siis jo jokunen aika sitten...

Tarvikkeina on ainoastaan kontaktimuovi ja syyslehdet.

 

Syksyn lehdet kiinnitetään kontaktimuoviin ja sitten asetetaan toinen kontaktimuovi päälle, niiin, että lehdet jäävät kahden kontaktimuovin jälkeen. Tämän jälkeen ne voi asettaa ikkunaan missä ne on kauneimmillaan valoa vasten.

 

 



 

 

Tässä kosteus leviää kontaktimuovin sisällä muutaman päivän jälkeen

 

Lopulta lehdille käy näin kuten luonnossakin... noin viikon ne kuitenkin kaunistavat ikkunaa ennen kuin ne on aika heittää roskiin. (Jos lehdet ensin kuivattaisi, säilyisivät varmasti pidempäänkin mutta enpä ole malttanut siihen ryhtyä).

 

 

Kohta hieman ajankohtaisempiin askarteluihin! HALLOWEEN KURPITSOIHIN!

 

<3Rina

KIVEN TARINA

 

hUoMeNtA & iLtAa !

 

Aloitin tämän postauksen teon yksi aamu kuluneella viikolla ennen töihin lähtöä mutta se jäi kesken, ja nytpä on ilta: siis huomenta ja iltaa! Täältä poikii ihku ihania elikoita!

 

Mikä on kiven tarina? 

 

Lapset valitsivat viime viikolla kukin yhden kiven mukaansa metsäretkeltä ja silloin jo vähän alustin aihetta. Olin toivonut jokaiselle lapselle kotoa isohkoa tulitikkurasiaa josta tehdä pesä kivi-mörrikälle mutta niitä saapui vain harvalle niin muokkasin vähän toteutusta.

 

Esittelin lapsille ensin kiviä jotka olen tuonut Normandiasta meren rannalta. Istuimme matolla pienessä piirissä. Pidin kiviä käsissäni piilossa ja "helisytin"... kysyin lapsilta ovatko olleet meren rannalla ja jos, niin millaisella. Kerroin sitten itse olleeni Normandiassa ja siellä kivet olikin rannalla toisenlaisia kun vesi on vuosisatoja niitä hioneet toinen toisiinsa (pyöritin kiviä käsissäni).

 

Lapset katsoivat ihmeissään silkinpehmeitä kiviä ja silittivät niitä, koittivat poskea vasten. Kivihän on kova, mutta nämä kivet tuntuivat myös pehmeiltä. Kerroin myös kuinka ne soivat ihanasti solisten kun vesi kulkee niiden läpi, aaltojen juostessa rannasta takaisin meren suuntaan.

 

Katselimme sitten metsästä poimittuja kiviä, erilaisia ovat! Annoin ensin yhdelle lapselle askartelu irtosilmät ja kysyin mihin kohtaan hän ne asettaisi kiveen. Lapsi asetti ne ja kaikki seurasivat - siitä tuli hauska hahmo...näyttää kuin sillä olisi jotakin kerrottavaa? Mitä se voisi olla? Mikä hahmon nimi voisi olla? Kaikki lapset saivat sitten kivelleen silmät ja näin alkoi näiden kivien tarina...

 

Kaikki kiveen liimattu on kiinnitetty kuumaliimalla. Kun kivestä oli tehty jokin hahmo, annoin lapsille valkoista kartonkia (vielä vähän paksumpaa) ja vahaliidut. Kivi sai olla hetken valkoisella paperilla ja lasten tehtävä oli miettiä kivelle, missä se halusi asustaa... ja näin he saivat piirtää hahmollensa ympäristön. Toteutin tämän kaikilla koska vain osalla oli tulitikkurasia joka oli alkuajatuksena toteuttaa pesäksi kiville. Ne joilla rasiat oli, tehtiin lisäksi pesä.

Kun työ oli valmis, lapset kertoivat minulle kivestä tarinaa jonka kirjasin ylös. Joissakin kuvista se näkyy.

 

Lapset innostuivat tästä projektista valtavasti - ja kivet otettiin heti leikkeihin. Osa jatkoi projektia lisää kotona. 

 

 

Tässä on Sara, Tiri-vauva ja Hiirulainen

Tiri-vauva

 

ja kolme omissa pesissään

Minä asun sateenkaaren alla!

 

Tässä eskarityttöjen piirustukset, he piirsivät polun joka yhdistyy kun heidän työt liitetään toisiinsa. Muutenkin he tekivät töihin yksi vierassängyn ja toinen kaksi telttaa, jotta kaveri pääsee yökylään! :-D

 

Tässä eskaritytön oivallinen idea: päällystimme kiven kokonaan pehmeällä kankaalla! Siitähän tuli lähes kuin chu-chu pets ;-D

Hei, minä olen Matilda ja kotini katolla on trampoliini!

Ensin oli yksi...mutta pitihän sille sitten saada kaveri! Söpö ja Töpö!

Tässä on pingviini nimeltä Hauska. Hän sai ensin kodin ja pian lisää huoneita (toiselle paperille) !

 

Tämä kaveri on ainakin viisas: se osaa lukea sanomalehteä!

 

 

NÄITÄ OLI NIIIN HAUSKAA TEHDÄ LASTEN KANSSA JA NÄHDÄ HEIDÄN INNOSTUKSENSA. SUOSITTELEN!

 

Kehitysideaa: kun lapset piirsivät kivilleen kodin, ajattelin taas vähän myöhään, että sitähän voisi paperin yhdelle puolelle piirtää mörrikälle paikan missä hän on ja leikkii päivisin ja sitten toiselle puolelle sen missä hän yöpyy. Näin lapset voivat leikkiä niillä myös. Lapset kyllä innostuivat tekemään useita, kutsuisinko niitä leikkialustoiksi ja innostuivat leikkimään niillä myös yhdessä lattialla.

 

Mutta nyt mä lähden nukkumaan! Kauniita unia ja iloisia hetkiä kädentöiden parissa!

 

<3 Rina

 

 

 

 

KÄPYKRANSSI

Heipskukkuu ja rati-riti-rallaa, I'm back! :-)

 

Niin, ja hyvää 1.adventtisunnuntaita! Ihanaa, että lunta on vihdoin satanut ja näinkin runsaasti...Suomi Winter Wonderland is here! (Pakkasesta en ole kyllä yhtään tohkeissani)

 Olenkin perheeni kanssa tänään laittanut vähän joulun tunnelmaa kotiin. Mites teillä?

 

Tässä tämä viime kerralla puhumani käpykranssi! Tällainen siitä nyt tuli vaikka vielä olen miettinyt muokkaanko lopputulosta... Kranssin keskellä roikkuu pihlajanmarjoista tehty sydän. Mietin myöskin josko kranssiin suihkauttaisi vähän tekolunta tai valk. spraymaalia mutta en ole vielä tohtinut.

 

Tein risuista ensin kranssipohjan. Sen jälkeen kuumaliimalla kävyt kiinni kranssiin, joka toimi hyvin.

 

 

Alkuvaihe

Kranssi päältä päin

Tausta

Lopputulos

 

 

Mukavaa viikkoa kaikille! Monta askartelua on tulossa kunhan vaan ehdin laittaa!

Eikä muistitilankan pitäisi ihan äkkiä loppua... ;-) Onneksi niin!

 

<3 Rina

 

 

 

Let it snow! ja KRANSSEJA

Helou, marraskuuta!

 

Olen tehnyt talven ensimmäisen lumiukon:

 

 

LUNTA taitaa aika moni muukin kaivata kyllä. Kun päästiin Halloweenista, on mieli jo jouluun valmisteluissa ja askarteluissa... Pyrinkin niitä tänne nyt kokoamaan niin, että pääsette niistä ennen joulua myös hyötymään - jouluaskartelu se on ihan omaa juttunsa kun siinä on oma kutkutuksensa!

 

Mutta hei, kun sitä lunta ei nyt vielä ole, niin poimin eskareiden kanssa metsäretkellä risuja joista tehtiin tämmösiä kransseja. Kerrottakoon, että tarkoitus oli kyllä tehdä havupalloja (en ole koskaan tehnyt) mutta se osoittautuikin pienille sormille aivan liian työlääksi, meillä on nyt muutama puolipallo, joista ehkä keksin vielä jotain muuta. Mutta nyt nämä, mitkä ovat vuorostaan päiväkodin terassia koristamassa... Linnut ovat Aarikan tuttuja lintuja, joita saatiin kerran lahjoituksena. Pihlajanmarjat ovat koristemarjoja.

 

 

 

 

 

<3 Rina

KEPISTÄ ASIAA

Twinkle twinkle little star - KEPPITÄHTIÄ!

Metsässä huomaan joskus olevani kuin lapsi...oi, ihana keppi! SIIS, AIVAN IHANA KEPPI! (Jos et ole koskaan löytänyt ihanaa keppiä niin nyt mars metsään ja löydä omasi! ;-)

Minua viehättävät kuluneet kepit, samanaikaisesti niiden ryhdikkyys ja loiva kaarevuus.. samalla niistä löytyy siis selkärankaa ja joustavuutta, niin kuin meistä ihmisistäkin pitäisi....Monesti olen ajatellutkin meitä ihmisiä puina, kuinka tarvitsemme juuret "pysyäksemme pystyssä".... Jokaisessa meissä kypsyy jokin oma ainutlaatuinen hedelmä... ja jokainen meistä kokee elämän vuodenaikoja kun menetämme jotakin kuin syksyn puu lehtensä, selviämme (!) läpi karujen talvien ja kun ravitsemme ja annamme aikaa itsellemme, saamme löytää myös kasvua, kevään ihmeellisen vehreyden ja kesän kukinnat.... Niin, ehkä meistä löytyy myös oma siitepölymme joihin toivottavasti toiset eivät ole allergisoituneet...;-)

Puihin liittyen muistuu mieleeni mieheni oiva ohjeistus jäsentämään sinkoilevaa puhettani jossa hän ei tahdo aina pysyä kärryillä: niin, Rina, asioilla on ensin ne juuret, sitten runko, sitten oksat, sitten lehdet...kun minä hypin onnellisesti juurista lehtiin ja sitten runkoon ja sitten.. hän ei pysy enää mukana. En ole kuitenkaan oppinut! Mutta tuollainen mielikuva auttaa minua silti heti - tai sitten vain kuvittelen niin kun pidän kuvasta...onhan puilla niinkuin ihmisilläkin jokin kasvusuunta....
Tällä viikolla olen kyllä muuten saanut myös ymmärtää itseäni enempi, ihan naurun kera! Ystävälläni oli lainassa kirja HYVÄ JA PAHA SISU (Leila Valtonen, Olli Valtonen 2006) jossa esitellään persoonallisuustyyppejä...no tässäpä lyhyt kuvaus kirjasta jonka löysin adlibriksen sivuilta:

Enneagrammiteoria esittelee yhdeksän erilaista persoonallisuustyyppiä. Tunnistamalla oman tyyppinsä voi löytää vahvat ja heikot puolensa ja siten vahvistaa myönteistä kasvusuuntaansa. Samalla vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa paranee. Juuri näihin prosesseihin kirja ohjaa.

Minäkin löysin itsestäni uusia asioita vaikka koen tuntevani itseni tosi hyvin... aina voi oppia lisää! Kirjassa persoonallisuustyyppini ajattelutapaa kuvailtiin juuri oksalta toiselle hyppivänä APINAN MIELENÄ. Että mitä. Niin. Nyt voin miehelle sanoa, että en voi mitään tälle apinan mielelle...;-)  Hauskaa on joskus kun löytää asioita menevän oman naulan kantaan. Ystäväni joka on minut tuntenut kauan totesi myös sitä kuinka olen ollut aina niin impulsiivinen, vähemmän nyt kuin ennen mutta...mitä, häh, minä?.... Hän otti esimerkkejä vuosien varrelta ja niin osui ja upposi! Mielenkiintoista, että en oikeasti ole pitänyt itseäni kovin impulsiivisena ihmisenä mutta kun ryhtyy skannaamaan itseään ja omaa toimintaansa siitä vinkkelistä niin johan...!  Kirjassa kuvattiin persoonatyypilleni myös sitä kun idea tulee niin het ois ryhdyttävä... joo! Asiasta voisi enempikin jutella MUTTA NYT ALKAA IHAN OIKEASTI VÄSYTTÄÄ. Kai on tunnustuksen paikka, kello on varttia vaille kuusi aamulla.... lauantai aamuna kun sitä saisi nukkua  hela pitkään niin tänään heräsin puoli viideltä ihan pim-virkeänä päässäni keppitähdet ja mahassa ilmavaivat. Eihän noita Oululaisen jälkiuunipaloja menny illalla kun muutama...


ÄH. Nyt luonteva siirtymä niihin tähtiin, eikö! :-D TÄSSÄ:

Tarvitset:
5 suorahkoa saman pituista keppiä
rautalankaa, narua, kultalankaa (kumilenksuja olen käyttänyt myös joskus, nopeaa)

 

Tässä kuvassa on sidottu vielä keppien risteyskohdista niitä rautalangalla toisiinsa jotta saa sen kivan tähden muodon "pysymään" :-)

 

Tässä muutama. Nämä ovat pienehköjä n. 10-15 cm läpimitaltaan, olen nyt vaan ihastunut tähän kokoon kun viime vuonna tein liudan isoja lasten kanssa päiväkodilla (harmi ei ole kuvaa, ne oli hienon näköisiä päiväkodin katossa kun oli paljon)

 Ajattelin näistä vielä tehdä ehkä jonkinlaisen tähti mobilen tai kranssiin käyttää....vähän on kyllä jo sellainen aavistus joulukutinaa, et voi olla hurahdusta jo siihenkin suuntaan, lahjapaketeissa pieni tähti oisi kaunis...

 

 

Mun piti oikeasti vielä laittaa monta muutakin juttua mutta tämä kerta meni enempi höpöttelyyn. Kiitos, minä lähden vielä unipilkille, jos sais pari tuntia! Tai niin kuin japanilainen ystäväni joskus osuvasti sanoi, uni on kuin juna, jos siitä myöhästyy pitää odottaa seuraavaa. Tänä yönä mä olen kyllä tipahtanut junasta väärällä asemalla...tai sitten en!

 

 

Kaunista elämää ja kauniita unia teille kaikille.

<3 Rina