Metsässä huomaan joskus olevani kuin lapsi...oi, ihana keppi! SIIS, AIVAN IHANA KEPPI! (Jos et ole koskaan löytänyt ihanaa keppiä niin nyt mars metsään ja löydä omasi! ;-)
Minua viehättävät kuluneet kepit, samanaikaisesti niiden ryhdikkyys ja loiva kaarevuus.. samalla niistä löytyy siis selkärankaa ja joustavuutta, niin kuin meistä ihmisistäkin pitäisi....Monesti olen ajatellutkin meitä ihmisiä puina, kuinka tarvitsemme juuret "pysyäksemme pystyssä".... Jokaisessa meissä kypsyy jokin oma ainutlaatuinen hedelmä... ja jokainen meistä kokee elämän vuodenaikoja kun menetämme jotakin kuin syksyn puu lehtensä, selviämme (!) läpi karujen talvien ja kun ravitsemme ja annamme aikaa itsellemme, saamme löytää myös kasvua, kevään ihmeellisen vehreyden ja kesän kukinnat.... Niin, ehkä meistä löytyy myös oma siitepölymme joihin toivottavasti toiset eivät ole allergisoituneet...;-)
Puihin liittyen muistuu mieleeni mieheni oiva ohjeistus jäsentämään sinkoilevaa puhettani jossa hän ei tahdo aina pysyä kärryillä: niin, Rina, asioilla on ensin ne juuret, sitten runko, sitten oksat, sitten lehdet...kun minä hypin onnellisesti juurista lehtiin ja sitten runkoon ja sitten.. hän ei pysy enää mukana. En ole kuitenkaan oppinut! Mutta tuollainen mielikuva auttaa minua silti heti - tai sitten vain kuvittelen niin kun pidän kuvasta...onhan puilla niinkuin ihmisilläkin jokin kasvusuunta....
Tällä viikolla olen kyllä muuten saanut myös ymmärtää itseäni enempi, ihan naurun kera! Ystävälläni oli lainassa kirja HYVÄ JA PAHA SISU (Leila Valtonen, Olli Valtonen 2006) jossa esitellään persoonallisuustyyppejä...no tässäpä lyhyt kuvaus kirjasta jonka löysin adlibriksen sivuilta:
Enneagrammiteoria esittelee yhdeksän erilaista persoonallisuustyyppiä. Tunnistamalla oman tyyppinsä voi löytää vahvat ja heikot puolensa ja siten vahvistaa myönteistä kasvusuuntaansa. Samalla vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa paranee. Juuri näihin prosesseihin kirja ohjaa.
Minäkin löysin itsestäni uusia asioita vaikka koen tuntevani itseni tosi hyvin... aina voi oppia lisää! Kirjassa persoonallisuustyyppini ajattelutapaa kuvailtiin juuri oksalta toiselle hyppivänä APINAN MIELENÄ. Että mitä. Niin. Nyt voin miehelle sanoa, että en voi mitään tälle apinan mielelle...;-) Hauskaa on joskus kun löytää asioita menevän oman naulan kantaan. Ystäväni joka on minut tuntenut kauan totesi myös sitä kuinka olen ollut aina niin impulsiivinen, vähemmän nyt kuin ennen mutta...mitä, häh, minä?.... Hän otti esimerkkejä vuosien varrelta ja niin osui ja upposi! Mielenkiintoista, että en oikeasti ole pitänyt itseäni kovin impulsiivisena ihmisenä mutta kun ryhtyy skannaamaan itseään ja omaa toimintaansa siitä vinkkelistä niin johan...! Kirjassa kuvattiin persoonatyypilleni myös sitä kun idea tulee niin het ois ryhdyttävä... joo! Asiasta voisi enempikin jutella MUTTA NYT ALKAA IHAN OIKEASTI VÄSYTTÄÄ. Kai on tunnustuksen paikka, kello on varttia vaille kuusi aamulla.... lauantai aamuna kun sitä saisi nukkua hela pitkään niin tänään heräsin puoli viideltä ihan pim-virkeänä päässäni keppitähdet ja mahassa ilmavaivat. Eihän noita Oululaisen jälkiuunipaloja menny illalla kun muutama...
ÄH. Nyt luonteva siirtymä niihin tähtiin, eikö! :-D TÄSSÄ:
Tarvitset:
5 suorahkoa saman pituista keppiä
rautalankaa, narua, kultalankaa (kumilenksuja olen käyttänyt myös joskus, nopeaa)
Tässä kuvassa on sidottu vielä keppien risteyskohdista niitä rautalangalla toisiinsa jotta saa sen kivan tähden muodon "pysymään" :-)
Tässä muutama. Nämä ovat pienehköjä n. 10-15 cm läpimitaltaan, olen nyt vaan ihastunut tähän kokoon kun viime vuonna tein liudan isoja lasten kanssa päiväkodilla (harmi ei ole kuvaa, ne oli hienon näköisiä päiväkodin katossa kun oli paljon)
Ajattelin näistä vielä tehdä ehkä jonkinlaisen tähti mobilen tai kranssiin käyttää....vähän on kyllä jo sellainen aavistus joulukutinaa, et voi olla hurahdusta jo siihenkin suuntaan, lahjapaketeissa pieni tähti oisi kaunis...
Mun piti oikeasti vielä laittaa monta muutakin juttua mutta tämä kerta meni enempi höpöttelyyn. Kiitos, minä lähden vielä unipilkille, jos sais pari tuntia! Tai niin kuin japanilainen ystäväni joskus osuvasti sanoi, uni on kuin juna, jos siitä myöhästyy pitää odottaa seuraavaa. Tänä yönä mä olen kyllä tipahtanut junasta väärällä asemalla...tai sitten en!
Kaunista elämää ja kauniita unia teille kaikille.
<3 Rina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti