Kun luin tämän ensimmäisen kerran, luin sen pian toisen ja kolmannenkin kerran...ja ehkä neljännen...ja jokin osui ja upposi todella. Kiitos Joseph Chilbon Pearce!
Kuinka monesti emme uskalla toimia luovasti koska epäilemme itseämme tai olemme liian epävarmoja lopputuloksen suhteen...niin emme ehkä sitten aloitakaan. Luovuus on KIPINÄ ja ihana kutkutus joka kytee meissä jokaisessa ja antaa voimaa ja energiaa ja uusia näköaloja elämään.
Uskon, että ajatuksemme ja uskomuksemme ohjaavat toimintaamme. Tiedän itse uskoneeni vuosia ihan vääriä asiota itsestäni enkä oikein uskaltanut antaa itselleni lupaa olla luova sillä tavalla kuin halusin tai haaveilin. Pelkäsin. Ehkä en ole riittävän luova, ehkä en osaa, en hallitse tätä kuitenkaan...
Sen sijaan, että olisin vapauttanut itseäni, sidoin itseäni. Luovuus on itsensä vapauttamista uusille mahdollisuuksille. Uusien värien löytämistä itsestänsä.
Matkaahan täm on joka edelleen jatkuu, mutta niin kuin joku joka moottoritie 3:lla tietää olevansa matkalla Helsinkiin, tiedän minäkin olevani "oikealla tiellä" itsessäni ja suhteessa luovuuteen ja iloitsen tottavie siitä!
Ehkä tämä Pearcen teksti on luettava monta kertaa sen tähden, että kerta kerralta päästämme irti peloistamme enempi ja enempi... toivon sitä myös sinulle. LÖYDÄ OMA LUOVUUTESI JA NAUTI SIITÄ!
<3 Rina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti